RotuinfoEsittely siperianhuskysta

Imagen
Img
Esittely siperianhuskysta

Siperianhusky on, kuten se on ollut vuosisatoja, puhdasrotuinen koira, ei villi, risteytetty puolisusi, vaikka se kuuluukin jalostamattomimpiin rotuihin. Rodun kehittivät alun perin Koillis-Aasian tsuktsit kestäväksi rekikoiraksi. 1908 joukko näitä tsuktsikoiria tuotiin Alaskaan kilpailemaan pitkän matkan All Alaska Sweeptakes –kilpailuihin, ja alaskalaiset valjakkoajajat huomasivat pian näiden Siperiasta tulleiden koirien kyvyt. Siperianhuskyn ihmisystävällisen luonteen voikin ymmärtää sen käytön perusteella, koska sen on täytynyt (ja täytyy) olla kaikkien ihmisten käsiteltävissä. Rotu rekisteröitiin virallisesti USAssa 1938.

Siperianhuskylla on ihastuttava luonne, se kiintyy ihmiseen, muttei mielistele. Se on valpas, aktiivinen, nokkela, miellyttämisen haluinen ja sopeutuvainen. Siperianhusky on erittäin älykäs, mutta sen itsenäinen luonne voi olla haaste omistajalle. Vaikka se on kykenevä osoittamaan vahvaa kiintymystä perheeseensä, se ei ole yhden ihmisen koira. Siperianhusky ei pelkää, ei ole epäluuloinen ja tervehtii vieraita ystävällisesti. Jos siperianhusky on arka tai aggressiivinen, se on rodulleen epätyypillinen yksilö. Siperianhusky suhtautuu muihin koiriin ystävällisellä mielenkiinnolla ja kunnioituksella. Sen monipuolisuus tekee siitä miellyttävän kumppanin kaikenlaiseen harrastukseen.

Ulkomuodoltaan siperianhusky on keskikokoinen (nartut yläsäkäraja 56 cm, urokset 60 cm), korkeuttaan pidempirunkoinen, keskiluustoinen ja pystykorvainen koira. Silmät ovat siniset (Siperianhuskylle rotutyypillistä), ruskeat tai eriväriset. Paksu turkki on arktisiin olosuhteisiin soveltuva, väriltään usein musta-harmaa-valkoinen tai punavalkoinen, mutta myös muut värit ovat sallittuja.

Siperianhusky on suhteellisen helppo koira hoitaa. Se on siisti ja hajuton. Kuten muutkin koirat, se vaatii ravintopitoista, lihapainotteista ruokaa ja säännölliset eläinlääkärikäynnit rokotuksineen. Oikeaan koiranpitoon kuuluvat myös säännöllinen liikunta, harjaus ja hampaiden tarkastus. Pari kertaa vuodessa siperianhusky pudottaa turkkinsa. Varustaudu harjaukseen ja korilliseen untuvaisia karvoja! Tyypillinen siperianhuskyn turkki on hyvin tiheä ja sitä lähtee pieneltä alueelta uskomaton määrä; täytyyhän koiran pärjätä sillä jopa 40 asteen pakkasessa! Sisäkoiranakin se viihtyy ja saa tällöin olla rakastamiensa ihmisten seurassa, mutta turkki jää silloin ohuemmaksi. Omistajat, jotka huolehtivat hyvin koiristaan, palkitaan yleensä siperianhuskylla, joka elää pitkän elämän.

Älä päästä koiraasi ylipainoiseksi. Siperianhusky syö kokoonsa nähden suhteellisen vähän. Se jalostettiin vetämään kevyttä kuormaa kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja matalissa lämpötiloissa mahdollisimman vähällä ravinnolla. Tunnustellessasi koiran kylkiä kylkiluiden pinnan pitää tuntua. Muista kuitenkin kultainen keskitie: jos koiralla tuntuu ja/tai näkyy selvästi kylkiluut, selkäranka ja lonkkakyhmyt, se on liian laiha.

Siperianhuskya voi pitää ulkona kaikkina vuodenaikoina, se sopii siis myös allergisille henkilöille. Sillä täytyy olla aidattu tarha, vähintään 10 m pitkä juoksulanka (eläinsuojelulain mukainen) tai muu turvallinen suljettu alue sekä tiivis koppi, jonka ei tarvitse olla lämmitetty. Sen ominaisin luonteenpiirre johtuu sen perimästä, nimittäin HALU JUOSTA! On monia rotuja, jotka päästyään aamulla ulos tarpeilleen istuvat etupihalla koko päivän. EI SIPERIANHUSKY! Yksi nopea laukka yli vilkasliikenteisen kadun voi olla sen viimeinen nautinto. Siperianhuskya ei pitäisi koskaan päästää kontrolloimattomaan vapauteen. Sen itsensä suojelemiseksi ja rakkaudesta koiraasi kohtaan pidä se kontrollissa koko ajan.
Riittävä liikunta on tärkeää luonnolliselle kehitykselle. Liian vähän aktiviteetteja saa siperianhuskyn purkamaan energiaansa ei-toivottuihin kohteisiin, mikä voi tulla kalliiksi. Huomaa kuitenkin, että jos koira juoksee valjakossa, harjoittelun aikuisten koirien mukana sekä pidemmän matkan ajon voi aloittaa vasta koiran täytettyä vuoden.

Siperianhuskylla on voimakkaat metsästysvaistot. Vaikka puhdasrotuiselle siperianhuskylle on tyypillistä ystävällisyys ihmisiä ja muita koiria kohtaan (aito siperianhusky ei ole lasten raatelija!), omistajan täytyy huomioida, että pienet eläimet kodissa ja sen ulkopuolella, kuten oravat, kanit, linnut, hamsterit ja kissat (mikäli koira ei ole pienestä pitäen tottunut kissoihin), ovat sen saalistusvietin kohteita.

Siperianhusky on erittäin älykäs ja herkkävaistoinen koira. Se on helppo kouluttaa, jos koulutus tapahtuu varhaisella iällä palkitsemalla eikä fyysisesti rankaisemalla. Muista kuitenkin, että omistaja on aina ”lauman johtaja”, jota koira ei vastusta. Peruskoulutukseen käytetty aika, etenkin koiran ensimmäisen elinvuoden aikana, korvautuu moninkertaisesti antamalla omistajalle hyvin käyttäytyvän perheenjäsenen. Siperianhusky sopii monellekin eri koiraharrastusalueelle; tottelevaisuuteen, agilityyn, jäljestykseen, koirahiihtoon ja valjakkoajoon. Vaikka omistaisikin vain yhden koiran, se voi vetää koirahiihtäjää tai vaikkapa lasta pulkassa; vetäminen on siperianhuskylla geeneissä ja se todella nauttii siitä. Siperianhusky voi myös kantaa kantolaukuissa tavaroita kesällä retkeillessä. Tärkeintä on, että se saa olla mahdollisimman paljon perheensä toiminnoissa mukana.

Rodussa on kolme eri linjaa jalostuksen tavoitteista riippuen. Näyttelylinjan (show-linja tai modern show-line) koirien ulkomuoto vaihtelee muoti-ihanteiden mukaan korostaen tiettyjä ulkoisia ominaisuuksia. Vanhan linjan (old line) siperianhuskyissa jalostus vaalii tiettyjen vanhojen, ensimmäisten kenneleiden alkuperäistä rotutyyppiä. Tärkeää on säilyttää koirat arktisina ja hyväluonteisina ja ulkomuodoltaan Siperiaan, alkuperämaahan, soveltuvina. Usein old line koirat ovat myös lähellä ensimmäisiä rekisteröityjä siperianhuskyja hitaan sukupolvenvaihdoksen ansiosta. Ne sopivat erinomaisesti valjakkoretkeilyyn ja seurakoiraksi. Kilpalinjan (kevyt linja, racing line) koiria jalostetaan kilpailuihin ja siksi nopeus on tärkeintä jalostuksessa. Ne ovat vinttikoiramaisia ja kevytluustoisia, ja niissä on huomattavia ulkonäköeroja. Useat kasvattajat suosittelevat niitä vain kilpailuista kiinnostuneille.

Koirankasvatus on vakava asia. Vuosien varrella Siberian Husky Club of America on kehittänyt AKC:n hyväksymän kuvauksen ihanteellisesta siperianhuskysta. Tämä kirjoitettu kuvaus rodusta tunnetaan rotumääritelmänä. Rotumääritelmää käyttävät vastuuntuntevat ja asiantuntevat kasvattajat arvioidessaan, miten lähellä koira on ihannetta. Siperianhukyja, jotka poikkeavat rotumääritelmästä ulkonäöltään, kooltaan, toiminnoiltaan, luonteeltaan tai perinnöllisiltä vaikutuksiltaan, ei vastuuntuntoinen kasvattaja käytä jalostukseen. Sellaiset yksilöt kannattaa steriloida. Jos käyttää jalostukseen rotumääritelmästä poikkeavaa yksilöä, osoittaa se välinpitämätöntä, epäasiantuntevaa ja huoletonta suhtautumista koirankasvatukseen.

Joskus koiranomistajat ajattelevat teettävänsä pennut koirallaan saadakseen rahallista hyötyä tai kokeakseen syntymän ihmeen. Älä koskaan sorru tähän! Jos pystyt saamaan voittoa pentueesta, et hoida kasvatusta alusta alkaen sillä panostuksella, kuin pitää. Sellainen välinpitämätön eläinten tuottaminen on erittäin haitallista rodulle. Vain sellaisten asiansa tietävien kasvattajien jalostamia koiria pitäisi kasvattaa, jotka ponnistelevat parantaakseen rotua.

Sterilointia kannattaa harkita, sillä se vähentää narttukoiran mahdollisuutta saada nisäkasvaimia myöhemmällä iällä. Myöskin mahdollisuus saada erittäin yleinen ja vaarallinen vaiva, kohtutulehdus, poistuu. Väärä on myös käsitys, että nartulla pitää teettää ainakin yhdet pennut. Se ei vaikuta millään tavoin edullisesti nartun terveyteen. Uroskoiran sterilointi vähentää huomattavasti eturauhasongelmien riskiä ja poistaa kivessyövän mahdollisuuden. Sterilointi ei muuta koiran luonnetta ja tee siitä lihavaa sohvalla makailijaa. Liian monet makupalat ja liian vähän liikuntaa kyllä! Steriloitu koira saa osallistua kokeisiin ja kilpailuihin näyttelyitä lukuunottamatta.

Joskus voi tulla elämäntilanne, jolloin et voi enää pitää lemmikkiäsi. Tällöin sinun pitää ottaa yhteyttä koirasi kasvattajaan. Vastuuntuntoinen kasvattaja haluaa olla yhteydessä kasvatinomistajiinsa ja tietää kasvattiensa vaiheista. Aikuisen koiran uudelleen sijoittaminen ei koskaan ole helppoa. Muista vastuuntuntosi myös siinä vaiheessa, jos joudut luopumaan koirastasi, ja varaudu siihen, ettei uuden omistajan löytyminen välttämättä tapahdu hetkessä.

Viime aikoina on ollut suuntausta sekoittaa old linea muihin linjoihin haluttaessa old linen ominaisuuksia. Ei pidä kuitenkaan antaa kokemattomuudessaan ulkonäön hämätä, vaan jos haluaa juuri aidon old line siperianhuskyn, kannattaa varmistaa koiran alkuperä.

Jos edelleen olet sitä mieltä, että rotusi on siperianhusky ja vielä old line, onnittelemme hyvästä valinnasta - olet valinnut sen parhaimman!

Huom!

Kun ostat siperianhuskyn pentua, on syytä kiinnittää huomiota muutamaan seikkaan. Kuten muissakin roduissa on, myös meidän rotuumme on ilmestynyt kyseenalaisia kasvattajia, joiden toiminnassa näyttää olevan päämääränä muu kuin vastuullinen kasvatustyö, vaikka jalostukseen käytetyt koirat olisivatkin menestyneet näyttelyissä.

Tarkastuslista:

Tässä listattuna asioita, joita tulee ottaa huomioon kasvattajaa ja pentua valtiessa.

  • Onko kasvattajalla paljon eri rotuja? Hyvä kasvattaja keskittyy tarkasti jalostettaviin rotuihinsa, joten kennelissä ei voi olla paljoa eritotuisia koiria.

  • Onko koirien vaihtuvuus suuri, eli onko kyseessä ns. "osto-myyntiliike" (tällöin nuoria koiria ja aikuisia on myynnissä)?

  • Minkä ikäisenä nartulla on ensimmäiset pennut, ennen kahta vuotta ei narttua pitäisi astuttaa.

  • Ovatko pennuttamiset liian tiheät; joskus voi tulla oikeasti "vahinkopentuja", mutta kyse voi olla myös nk. välipentueesta, joka myydään rekisteröimättömänä, koska nartulla on ollut pennut edellisestä kiimasta.

  • Onko toiminta avointa; pääsetkö katsomaan pentuja ennen luovutusta ja ostotilanteessa sisälle tekemään ostopaperit ja kuulemaan hoito-ohjeet?

  • Jotkut teettävät myös tahallaan monirotuisia pentuja, koska nekin maksavat suhteessa usein melko paljon, mutta niistä kasvattaja ei tietenkään ole samalla tavalla vastuussa kuin rekisteröidyistä ja esim. pennuttaa voi kuinka usein haluaa.

  • Onko koirilla asialliset olosuhteet, ovatko ne hyvin pidetty ja hyvässä kunnossa ja pirteitä?

  • Onko pennuilla riittävä suoja tuulta, sadetta ja kylmää vastaan so. sisätilat, vaikka kyseessä onkin arktinen rotu?

  • Terve pentu on iloinen ja reipas sekä hyväkuntoisen pyöreä.