ArtikkeleitaKirjoituksia old line siperianhuskyista

KOIRAA ON KARVOIHIN KATSOMINEN

Arktiselle eläimelle tärkein ominaisuus on turkki. Siperianhuskyn selviytyminen ankarassa kylmässä ilmastossa on ollut sen turkin ansiota ja SH:n ulkomuoto ilmentääkin sen alkuperää. Suomen rotujärjestö on pitkän aikaa painottanut, että SH:n turkki ei saa olla missään nimessä ääriviivat peittävä tulkiten, että jo puolipitkä peitinkarva on liian pitkä. Kuitenkin rotumääritelmässä mainittu ääriviivat peittävä turkki on jo niin pitkä kuin esim. samojedilla ja hollanninpystykorvalla. Collien tyyppinen turkki on vääränlainen SH:lla ja sitä kutsutaan wooly-turkiksi. On huomattava, että turkin laatu (peitinkarva) on silkkinen ja laskeutuva, ei karkeahko. Silkkisen turkin ongelma on, lumen tarttuminen siihen, mikä ei tietenkään ole hyvä asia rekikoiralle.

Rotumääritelmä siis sanoo, että peitinkarvan pitää olla keskipitkä. Tämän mukaan jopa joillakin old line koirilla saisi olla pidempi turkki, puhumattakaan hyvin niukkaturkkisista kilpalinjan koirista. Myös show-linjaisilla on yleensä liian lyhyt turkki, mutta se kuivataan pystyyn jotta se näyttäisi runsaammalta.

Vaikka turkin pituus onkin keskipitkä, se ei peitä siis ääriviivoja. Pohjavillan pitää olla paksu ja tiivis. Lorna Demidoffin ja Michael Jenningsin kirjassa The complete siberian husky kommentoidaan rotumääritelmän turkkiosuutta. Oleellista on, että turkkiin ei tartu lumi ja jää. Turkin pituudesta he antavat mitat tuumasta kolmeen tuumaan (2,54-7,62 cm). Peitinkarvan tulee olla rungon myötäisesti suojaten pohjavillaa.

On huomattavaa, että lyhyen turkin geeni on dominoiva, ja jollei olla huolellisia jalostustyössä, SH:n oikea keskipitkä turkki häviää. Olisikin hyvä, jos ainakin toinen jalostukseen käytetyistä koirista olisi keskivertoa pidempiturkkinen.

Old line koiran turkkia tarkastellessa on vaikea löytää ihoa, koska sen pohjavilla on hyvin tiheä. Vaikuttaakin siltä, että old linessa on säilynyt arktinen, paksu turkki parhaimmin näistä kolmesta linjasta. Monia hämää juuri tämä vahva turkki antaen harhaanjohtavan vaikutelman, että koira olisi raskasluustoinen. Totuus paljastuu kuitenkin karvanlähdön aikaan; oikea, keskivahva luusto on näkyvissä, kun valtava määrä pohjavillaa on irronnut.

Turkin säilyttäminen on yksi tärkeä haaste SH:n jalostuksessa. Antaahan se juuri tuon oikean arktisen vaikutelman, josta rotumääritelmässä useassa kohdassa puhutaan.

Hyvä esimerkki old linen paksusta, arktisesta turkista: kuvissa Troika´s Nordic Gift turkissaan sekä täydellisen karvanlähdön jälkeen saatuaan pennut. Oikea keskivahva luusto näkyy, vaikka turkissa koira voisi antaa mielikuvan raskaammasta luustosta.